sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Fiiliksiä ekoilta kuukausilta Helsingistä

Moi! Oon nyt asunut Helsingissä kaksi ja puoli kuukautta. Päällisin puolin kaikki on mennyt odotettua paremmin, ja jotenkin omassa kodissa asuminen on tuntunut todella luonnolliselta. Alkuun meillä oli hieman ongelmia kotitöiden jaossa ja muutenkin toistemme tapoja oppiessa, mutta niistä ollaan selvitty.

Koulu alkoi pari viikkoa muuton jälkeen. Ala tuntuu edelleen omalta, vaikka kaikki koko ajan sanookin että vielä ei kannata tehdä mitään oletuksia alasta, kun ollaan vasta perusteissa ja muutenkin opiskellaan tavallaan vielä sellaisia "pakollisia" pois alta, siis anatomiaa jne. Ensimmäisen periodin arvosanojakin on ehtinyt tipahdella, ja olen itse asiassa ollut tyytyväinen jokaiseen tähän mennessä. Nyt pitää vaan toivoa, että innostus kouluun jatkuu ja pystyn pitämäänkin arvosanat tuossa.
Koulussa ollaan nyt aloitettu linssien hiominen, ja se on jotenkin ihan super siistiä! Kaikki on vielä niin uutta ja jännää.

Viimesien viikkojen aikana totuus siitä, ettei täällä vielä oikeasti ole meille paljon mitään, on iskenyt vasten kasvoja aika rajusti. Oon alkanut selailemaan kaikenlaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta yksikään ei ole vielä oikeasti iskenyt niin että haluaisin kokeilla. Salille mennessä oikein ärsyttää miten laitteet on niin erilaisia kuin Lappeenrannassa, eikä muutenkaan ole sinne tällä hetkellä kiinnostusta. Haluaisin takaisin jäälle, mutta ei täällä ole sellaista höntsäryhmää mihin voisin mennä noin vaan. Toisaalta, oon vielä ympäristöstä niin pihalla, että voihan täältä löytyäkin vaikka ja mitä. Pitäisi vaan uskaltaa mennä ja kokea.

Vasta viime kuun aikana tää koti on alkanut tuntua oikeasti kodilta. Täällä ei ole enää tyhjää ja ankeaa, vaan oon saanu tehtyä tästä enemmän meidän näköisen. Täällä tunnelma on jopa lämmin, kun saan muutamia kynttilöitä laitettua iltaisin. Olohuone ei ole enää kylmä ja kolea kun sain verhot vaihdettua niistä ankeista valkoisista Vallilan Alma- verhoihin.

Kaiken kaikkiaan fiilikset on vielä sekavat, vaikkakin alkaa olla koko ajan selkeämpää ja selkeämpää, että täällä asun ja tänne pitää uusi elämä rakentaa. Uuden elämän rakentaminen vaan on tosi työlästä. Mutta ehkä tää on samalla sellanen tutustuminen itseeni, kun pystyn vapaammin itseäni toteuttamaan.

- Julia

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Kesäkuu

Moi! Hirveen pitkä aika on taas mennyt, kun ei toi tietokone oo oikein yhteistyöhön suostunut. Nyt omistan uuden, ja olis ihan kamalasti kaikkea kirjotettavaa, kun tänä kesänä on niin paljon kaikkea tapahtunut. 

Kesäkuun alussa alkoi loma, ja heti aluksi suuntasin pääsykokeisiin Kuopioon sekä sieltä heti seuraavana päivänä Helsinkiin. Junamatka Kuopiosta Helsinkiin oli ehkä kammottavin ikinä, johtuen Mikkeliin kaatuneista puista. Jostain syystä nautin tosi paljon siitä, että sain noi muutamat päivät viettää ihan yksin ihan vieraissa kaupungeissa. 


Kesäkuu antoi muutenkin tosi paljon ihania muistoja tältä kesältä. Päällimmäisenä mieleen on jääneet Parikkalan patsaspuistoreissu ystävän kanssa, sekä Tampereen Särkänniemen reissu poikaystävän kanssa. Ja tietenkään Kööpenhaminan matkaa unohtamatta, mutta tästä olen tekemässä ihan omaa postausta heti, kun saan kuvat koneelle ja saan ne muokattua. 


Kesäkuussa oli onneksi tosi hyvät säät lähes tulkoon joka päivä (ainakin muistaakseni, koska iloitsin siitä miten hyvään aikaan sain lomani pidettyä). Vietin tosi paljon aikaa ulkona, näin paljon ystäviä ja sukulaisia, ja tein oikeesti kaikkea sitä mikä teki mut onnelliseksi. 


28. pv sain tiedon, että oon päässyt opiskelemaan! Aloitan nyt elokuussa opinnot Metropolian ammattikorkeakoulussa Helsingissä, ja kuten oon jo monia vuosia haaveillut; miusta tulee optometristi! Ensimmäiset muutamat tunnit itkin ilosta, sen jälkeen iski ahdistus asunnosta. Nyt tilanne alkaa näyttää ihan hyvältä, ja nykyinen huone alkaa käydä ahtaaksi kaikkien laatikoiden keskellä, vaikkei muutto ole vielä edes niin lähellä. 

Niin paljon kivaa tapahtunut, ja niin paljon kivaa tulossa, että pakko alkaa pitämään vähän aktiivisemmin tätä blogiakin pystyssä, niin saa kaiken tärkeän muistiin! 

- Julia 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

eka

Wau! Mun viimeisin blogiteksti on julkastu viime vuoden marraskuun alussa (?), ja viimeisin luonnoskin on kirjoitettu 25.11. . Hurjaa, miten aika vaan menee niiiiin nopeasti.

Suurin syy blogihiljaisuudelle (vaikka niin hirveän ahkera oon ennenkin ollut...) on ollut mun koneen toimimattomuus. Ihan kuin tällä olisi joku oma tahto, hah. En nimittäin koe, että kiire ja luovuus olis olleet mitenkään esteenä kirjoittamiselle, sillä halua kirjoittaa on koko ajan. Hm, ehkä tästä vuodesta tulee parempi vuosi blogin kannalta.

Vuosi 2018 on alkanut ihan hyvin, mutten toisaalta koe, että olis tapahtunut mitään niin jännää että se olis oikeen oman postauksen arvoista. Tai ainakaan sen suurempaa.


Vuodenvaihteen vietin kaveriporukan seurassa // Testattiin uusi italialainen poikaystävän kanssa. 



Kunnon pakkaset teki vihdoin tulonsa, ja innoistuin tosi paljon ulkoilusta! Oon hiihtänyt, käynyt jäällä kävelemässä... niin kivaa! // Otin helmikuussa personal trainerin! Oon niin tyytyväinen jo nyt, enää en palloile kuin mikäkin siellä, vaan tiedän mitä teen ja tiedän että teen asiat oikein. 



Bye bye blondi minä, värjäsin hiukset mustasta punaiseen liukuvärjäystekniikalla! Punainen ei ole enää tosin niin punainen, mutta oon edelleen iloinen siitä, että tein paluun tummaan. // Käytiin kaverin kanssa pienellä roadtripillä, Makaronitehtaan pasta oli hyvää! Kyseisellä reissulla lähinnä kierrettiin vaan Jumboa ja Ikeaa. 

Vihdoin päivät on alkaneet pidentyä, ja töistä päästyä pääsen vielä nauttimaan auringosta. Jos en sen paisteesta, niin ainakin tuolta kutostieltä kotiin ajaessa näkee kauniin auringonlaskun, hah! Toivotaan, että nää kelis jatkuis vielä hetken aikaa näin kivana, ja sit jos se kesä sieltä (toiveajattelua näin maaliskuussa...) tulis jo pian.







lauantai 11. marraskuuta 2017

Pumpkin spice and everything nice

Moikka! Ihan tosi pitkä aika on kulunut siitä kun oon viimeeksi ehtinyt kirjoittelemaan. En oo edes tajunnut, miten nopeesti aika kulkee, nyt ollaan jo marraskuussa! Ihan pian on joulukuu, ja sitten pääsee ihan toden teolla hypistelemään kaikkea ihanaa jouluista (ihan kuin en olisi jo laittanut kynttilöitä ja jouluvaloja esille ihan kunnolla...) 


Oon ehtinyt tehdä tänä syksynä ihan hirveästi asioita, mutta oon osannut ottaa myös tosi rennosti työn ja kaiken muun ohella. Päällimmäisenä mieleen tulee esimerkiksi Robinin keikka Hartwall areenalla lokakuussa, synttäreiden vietto lokakuun alussa... Samalla oon myös nähnyt ystäviä, joita en niin kamalan usein näe. 


Oon ajatellut, että en tähän koskaan itse ryhdy, mutta kai se on nyt myönnettävä; blogin sisältö tulee ajoittain tulemaan myös videomuodossa youtubessa, sillä uuden kännykän myötä toi videoiden kuvaaminen on mennyt ihan uudelle levelille, hah! Kuvaan varmaan päivittäin jotain, en tosin oo vielä niin järkeviä videoita saanut aikaiseksi, että niitä mihinkään voisin julkaista, mutta kun koen olevani tarpeeksi kehittynyt niin aivan varmasti tuun hyödyntämään myös sitä! 

Rakastin alkusyksyn aikana aivan hirveästi valokuvata tuolla, kun kaikki värit oli niin kauniita ja luonto näytti parhaimmat puolensa. Valitettavasti usein oli sellaisia päiviä, että pääsin töistä niin myöhään että oli jo tosi hämärää, ja sitten niinä kotipäivinä satoi vettä :/ 

perjantai 1. syyskuuta 2017

Syksyn ekat

Moikka! Syyskuun ensimmäinen täällä, ja ulkonakin alkaa näyttää ja tuntua syksyltä. Jostain syystä oon syksystä tänä vuonna tosi innoissani! Rakastan kävellä tuolla ulkona kun ei ole liian kuuma, mutta ei myöskään todellakaan liian kylmä. Ja mikä parasta - pääsee kerrospukeutumaan! 

Itseasiassa tällä viikolla oli jo maanantaina sellanen päivä, että pääs laittamaan hieman enemmän vaatetta päälle. Näin taas Sofiaa (ja hänen kameraa), ja päätin siinä että voisin itsekin haluta muutami asukuvia, kun jotenkin tykkäsin ihan superpaljon tosta asusta. 






Tehtiin viime viikolla poikaystävän kanssa sellanen pieni viikonloppuloma pääkaupunkiseudulle, ja mukaan tarttu myös tässä asussa käytetty tummanharmaa neule, ja valkoinen ribbitoppi pitsisellä yläosalla. Takin ostin alkukesästä Vilasta. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Tänä kesänä

Moikka! Tää kesä meni sitten näköjään tällasena kesälomana näin blogin puolesta, vaikka muuten mulla ei kesälomaa ollutkaan ollenkaan.



Tänä kesänä en ottanut aurinkoa. En viettänyt öitä ulkona. En käynyt kertaakaan rannalla. En myöskään ottanut kertaakaan aurinkoa. En käynyt suurella piknikillä suuren ystäväporukan kanssa. En ajanut pitkiä matkoja skootterilla ilta-auringossa. En juossut maratoonia. En tehnyt extempore roadtrippiä, enkä yöpynyt autossa. En soutanut saareen kanootilla. En käynyt festareilla. 




Tänä kesänä tein töitä. Kävin uimassa ensimmäistä kertaa moneen vuoteen useampaankin otteeseen. Vietin mahtavan illan tyttöporukalla saunoen. Kävin ulkomailla; Viron Tallinnassa ja Ruotsin Tukholmassa. Söin jääteöä. Itkin. Nauroin. Valmistuin ylioppilaaksi. Näin läheisiä ihmisiä ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Istuin iltaa muutamaan otteeseen. Luovuin suunnitelmistani tulevasta vuodesta. Istuin soutuveneessä . Kävin Imatralla. Kävin Savonlinnassa. Kävin patsaspuistossa. Tutustuin kotikaupunkiini entistä paremmin. Näin paljon poikaystävääni. Jäin "inttileskeksi". Rakastin. Kaikesta huolimatta vietin elämäni parhaimman kesän. 



Ensi kesänä aion toteuttaa kaiken josta tänä kesänä jäin paitsi. Aion laskea Rukan kesäkelkkaradan. Aion käydä ainakin yhdet festarit. Aion yöpyä teltassa. Aion käydä piknikillä. Aion syödä paljon jäätelöä. Aion toivottavasti juosta ainakin puolimaratonin. Aion käydä ulkomailla. Aion tehdä jotain todella siistiä. Aion elää elämääni. Aion viettää oman elämäni uuden parhaimman kesän. 




torstai 22. kesäkuuta 2017

YO-kuvat

Moikka! Viime aikoina tää koko blogi on ollut täynnä hehkutusta pelkästään juhlista, koulun päättymisestä ja kesästä, mutta tää postaus on kyllä viimeinen laatuaan. Tai ehkä viimeinen noista juhlista ja koulun päättymisestä. 

Käytiin joku aika sitten lukiossa rinnakkaisluokalla olleen ystävän kanssa ottamassa musta yo-kuvat. Halusin just tän tytön ottamaan niitä, koska rakastan sitä tyyliä, millä hän niitä kuvia saa aikaiseksi. Kuvauspäiväksi meille sattui tosi hyvä sää, ei liian kuuma eli en näyttänyt hikoilevalta, mutta myös tosi aurinkoinen keli. 







Nää kuusi kuvaa oli mun ehdottomat lempparit! Oon tosi tyytyväinen enkä voi muuta kuin kiittää suuresti! 

Fiiliksiä ekoilta kuukausilta Helsingistä

Moi! Oon nyt asunut Helsingissä kaksi ja puoli kuukautta. Päällisin puolin kaikki on mennyt odotettua paremmin, ja jotenkin omassa kodissa a...